Jep, kun mä satun olemaan tälläinen positiivisuuden esikuva((JA PAH!)) niin kerrottakoon ensin ne positiiviset seikat… Koulu on menny tosi hyvin ja arvosanatkin ihan kohillaan. Paljon on jo aikasemmin opitun kertausta, mutta paljon on myös oppinut jotain ihan uutta. Porukka on aivan mahtava, siltä osin joiden kanssa teen ja touhuan. ((4:n kopla on paras))
Sinänsä kaikki muutenkin ihan ok, vois tietty asiat olla paljon huonomminkin, mut joku mättää kotona! Mikään ei oo niin kuin ennen… Mies juopottelee viikonloput millon kenenkin piikkiin ja sit jauhaa vielä mulle erityisen aroista asioista eteenpäin!!! Onha se tietysti ihan kiva, kun hänellä on joku jolle puhua, mut jättäs nyt saatana mun asiat pois niistä!!!!! Toisaalta on mullakin koulun kautta tullut yksi maailman paras ystävä ja puolin ja toisin voi puhua ihan mistä vaan….Vaikka mä oon mieheni kanssa kihloissa, niin tuntuu lähinnä kuin asuttais kämppiksinä saman katon alla…Sekavaa siis on ja ajatukset myllää mielen sekaisin…Totuttakoon tähän!